Suomessa henkilöstövuokrausta on rajoitettu työmarkkinaosapuolten sopimuksilla, vaikka se on EU:n vuokratyödirektiivin vastaista.
Suomi tunnetaan mallioppilaana EU-lainsäädännön implementoinnissa ja noudattamisessa. Kuitenkin silloin kun kyse on jäykistävien työmarkkinarakenteiden poistamisesta, mallioppilas on jättänyt kotitehtävänsä tekemättä. Tällaisesta tilanteesta on kyse myös henkilöstövuokrauksen rajoituksissa, joita on edelleen monissa suomalaisissa työehtosopimuksissa. Rajoitukset ovat vuonna 2008 voimaan tulleen vuokratyötä koskevan direktiivin periaatteiden vastaisia.
Osassa työehtosopimuksia henkilöstövuokrausta rajoitetaan siten, että henkilöstöä voidaan vuokrata vain tilapäisesti tai tiettyihin tehtäviin. Rajoitukset on neuvoteltu työehtosopimuksiin aikanaan, kun vuokratyö oli uusi ilmiö, johon kohdistui epäluuloja ja pelkoja. Neuvotteluissa lyötiin varmuuden vuoksi kärpästä lekalla, ja henkilöstövuokraukselle sovittiin rajoituksia erityisesti teollisuudessa. Neuvottelupöytäkirjoissa pitkäaikaisemman henkilöstövuokrauksen sovittiin olevan mm. ”epätervettä”.
Osassa toimialoja henkilöstövuokrausta ei missään vaiheessa lähdetty rajoittamaan työehtosopimuksilla. Tähän päädyttiin esimerkiksi palvelualoilla. Mihin tämä sitten on johtanut? Vakinainen työ ja yritysten palkkalistoilla työskentely ei ole loppunut. Toisaalta palvelualoille työllistyminen on ollut joustavampaa ja yrityksillä on ollut toimintavapautta, jota ei ole työmarkkinapöydistä keinotekoisesti rajoitettu.
Tekeekö siis vuokratyö työelämästä epätervettä? Minusta henkilöstövuokraus on nykyaikaisessa työelämässä pieni mutta tarpeellinen osa, joka tuo joustoa niin yrityksiin, erilaisiin elämäntilanteisiin kuin työmarkkinoille pääsyynkin. Vuokratyöntekijöiden osuus palkansaajista on noin kaksi prosenttia. Vuokratyö ei ole muusta työelämästä irrallista villin lännen meininkiä, vaan vuokratyöntekijöiden työsuhteissa noudatetaan kyseessä olevan alan työehtosopimusta.
Yhtenä keskeisenä Suomen työmarkkinoiden kehittämisen keinona pidetään tarpeettomien toimintaa jäykistävien rakenteiden poistamista. Henkilöstövuokrauksen rajoittaminen työehtosopimuksilla on malliesimerkki hyödyttömästä Suomen työmarkkinoita rajoittavasta säätelystä. Olemme nyt toimineet direktiivin periaatteiden vastaisesti jo vuosikymmenen. Olisiko korkea aika nyt syksyn työehtosopimusneuvotteluissa antaa yritysten itse, omien tarpeidensa mukaisesti päättää ulkopuolisen työvoiman käytöstä – ja samalla saattaa työehtosopimukset 2020-luvulle.
Petri Ellimäki
lakimies, Henkilöstöpalveluyritysten liitto HPL
