Henkilöstöpalvelualalle on tärkeää, että tulevaan hallitusohjelmaan kirjataan työllisyyttä edistäviä toimia.

Henkilöstöpalvelualan hallitusohjelmatavoitteet

  • Työllisyysaste nostettava 75 prosenttiin, jotta hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus voidaan turvata.
  • Työn tekemisen tulee olla aina kannattavaa. Siksi tarvitsemme sosiaaliturvan uudistamista nykyistä kannustavammaksi.
  • Työllisyyspalveluita on lisättävä. Työttömien palvelutarvearviointia on kehittävä, jotta työnhakijoille pystytään järjestämään tarvittavat palvelut nopeasti ja tehokkaasti myös yksityisiä palveluntuottajia hyödyntämällä. Sijoitetut lisävarat tulevat takaisin lisääntyneenä työllisyytenä ja sosiaaliturvamenojen pienenemisenä.
  • Osaavan työvoiman saatavuus pitää turvata mahdollistamalla paremmin myös ulkomaisten osaajien työllistäminen. Lupaprosesseja on sujuvoitettava ja nopeutettava, saatavuusharkinnasta luovuttava ja houkuteltava ulkomaisia opiskelijoita jäämään Suomeen valmistumisen jälkeen.
  • Suomalaisten koulutustasosta ja osaamisesta on pidettävä huolta. Koulutuksen pitää vastata työelämän tarpeisiin. Työnantajia on tuettava työelämälähtöisessä koulutuksessa ja muutosturvatilanteisiin pitää varautua paremmin. Työllisyys ja työelämälähtöiset koulutukset ovat yhtä kokonaisuutta ja niistä vastuu tulee olla samassa ministeriössä.
  • Työllisyys kasvaa myös erilaisista tavoista tehdä työtä. Monimuotoiset työsuhteet tulee nähdä voimavarana ja mahdollisuutena. On luotava edellytyksiä tehdä työtä monilla eri tavoin.

Miten työllisyyttä saadaan parannettua? 

Verotus

  • Työllisyysasteen nostamisen kannalta myrkkyä olisivat kaikenlaiset yrityksiin tai työntekijöihin kohdistuvat veronkiristykset.

Sosiaaliturvan uudistaminen

  • Sosiaaliturvaa pitää saada muutettua siten, että on kannattavampaa ottaa myös lyhytkestoista ja osa-aikaista työtä vastaan. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa olisi järkevä porrastaa nykyistä enemmän, jolloin se kannustaisi heti alusta lähtien etsimään aktiivisemmin töitä.

Työllisyyspalvelut

  • Työllisyyspalveluihin täytyy saada lisää määrärahoja. Ei ole järkevää paisuttaa vain TE-toimistoja, vaan markkinoilta pitäisi ostaa palveluja silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Yksityiset palveluntuottajat ovat lähempänä työelämää, niillä on nykyaikaiset toimintatavat ja -järjestelmät, parempi toimialatuntemus ja sopimuksissa voidaan hyödyntää tulosperusteista toimintatapaa. TE-hallintokin on jo sitoutettu yhteistyöhön.
  • Palkkatukeen tulee resursoida lisää määrärahoja, jotta ne riittävät koko vuodelle.
  • Erittäin tärkeää on se, että heikommassa työmarkkina-asemassa oleville pystytään järjestämään henkilökohtaista palvelua. Pelkkä kolmen kuukauden välein tapahtuva n. vajaa puolen tunnin kestoinen puhelinsoitto ei riitä, vaan nämä henkilöt tarvitsevat valmennusta. Erityisesti nuoret syrjäytymisuhan alaiset miehet tarvitsevat omat palvelunsa.
  • Osatyökykyiset tarvitsevat moniammatillista palvelua, jossa yhdistyy julkisen sektorin SOTE-palvelut ja oppilaitosten tarjonta sekä yksityisten palveluntuottajien palvelut.
  • Työnantajat tarvitsevat kohdennettua neuvontaa ja palveluja, jotta heillä on kyky vastaanottaa haastavampia työnhakijoita, kuten osatyökykyiset ja maahanmuuttajataustaiset työntekijät.
  • Olisi tärkeää, että niille työnhakijoille, jotka ovat jääneet työttömäksi aloilta, jossa työpaikkojen määrä on vähentynyt, järjestetään alanvaihtoa tukevaa valmennusta ja koulutusta. Työnhakijat tyypillisesti hakevat hyvin pitkään ns. oman alan töitä ja näissä tapauksissa olisi tärkeää, ettei työttömyysaika turhaan pitkity, vaan ihmiset saataisiin motivoitumaan jo heti työttömyyden alusta suuntaamaan katseensa myös muille aloille. Tässä he tarvitsevat valmennusta.
Nuoret
  • Nuoriin tulisi panostaa heti työttömyyden alussa tai jopa jo ennakoivasti valmistumassa oleviin nuoriin. Nuorille voitaisiin suunnata yksilöllisiä palveluita, kuten uraohjaus, erilaiset valmennukset ja ammatilliset lyhytkoulutukset, joita myös yksityiset palveluntuottajat tarjoavat. Kaiken koulutuksen ei tarvitse olla tutkintotavoitteista, vaan pikemminkin nopea ja ketterää ammatillista osaamista lisäävää täsmäkoulutusta.
Palvelutarpeiden arviointi
  • Erityistä huomiota on kiinnitettävä heti työttömyyden alussa tehtäviin palvelutarvearvioihin, jotta potentiaaliset heikommassa työmarkkina-asemassa olevat saadaan heti työttömyyden alusta oikeiden palveluiden piiriin. TE-toimisto voisi keskittyä palvelutarvearviointien tekemiseen ja ohjata sen jälkeen työnhakijat sopiviin palveluihin. Palveluita voisi hankkia laajasti myös yrityksiltä. TE-hallinnolla on kokemusta (ja tilastoja) arvioida työttömien työllistymismahdollisuuksia, yrityksillä puolestaan on tiiviimmät suhteet työelämään, parempi toimialatuntemus ja palveluita voitaisiin hankkia osittain tulosperusteisesti. Palvelutarvearvioinnissa tulisi tunnistaa työttömien joukosta työkyvyttömät, jotta myös nämä saisivat jo heti oikeaa palvelua.
Työllisyyspalveluiden järjestäminen
  • Työllisyysasteen nostamista vaikeuttaa se, jos työllisyyspalveluiden järjestämisvastuu hajautetaan väestömäärältään liian pienille alueille. Työllisyyspalveluista vastuu tulee olla laajemmilla alueilla, ja kaupungit ja kunnat voivat toimia alueiden yhteistyökumppaneina. On kustannustehotonta, jos palvelut pirstaloituvat liiaksi ja hankinnat jakautuvat liian pieniksi kokonaisuuksiksi. Vaikka Suomi on maantieteellisesti suuri maa, väkimäärältään alueet ovat kovin erilaisia ja 5,5 miljoonalle suomalaiselle ei kannata järjestää palveluita 18 eri tavalla. TE-palveluiden järjestämisvastuu voitaisiin keskittää muutamalle (esim. 5-8) alueelle. Alueiden sisällä palvelupisteitä tulisi olla useampia, ja etä- ja digipalveluita on kehitettävä siten, että ne tavoittavat laajemman joukon kansalaisia.
  • Työikäisen väestön toisen asteen ammatillinen koulutus, työvoimapalvelut, kotoutumiskoulutus ja osaamisperusteinen koulutus sekä valmennus tulisi keskittää työ- ja elinkeinoministeriön alle. Jollain taholla pitää olla kokonaisvastuu työllisyyden hoidosta. Tämä myös edistäisi palvelujen tasa-arvoista saatavuutta.
Digipalvelut
  • Työllisyyspalveluissa henkilökohtaisten palvelujen lisäksi on kehitettävä digipalveluja, jolloin palvelujen kustannustehokkuutta ja saatavuutta saisi lisättyä. Yleensä toimivimmat sovellukset löytyvät jo markkinoilta ja digipalveluja kehitettäessä näitä tulisikin hyödyntää. Digipalveluiden tulee helppokäyttöisiä ja käyttäjäystävällisiä (vrt. verkkopankkipalvelut). 

Työelämäkoulutukset ja työharjoittelut

  • Työnhakijoiden ja yritysten tarvitsema osaaminen eivät kohtaa. Työelämälähtöisiin koulutuksiin on siksi saatava enemmän resursseja.
  • Ongelmana on tällä hetkellä löytää halukkaita koulutuksiin. Erilaiset työharjoittelu ja -kokeilupaikat ovat siksi tärkeitä, jotta esim. nuoret pääsevät tutustumaan erilaisiin toimialoihin. Jotta työharjoittelu ja -kokeilupaikkoja löytyisi riittävästi, niiden etsintä/hankinta pitäisi ulkoistaa. Tarvitaan ”myyjiä”, jotka aktiivisesti olisivat yhteydessä yrityksiin ja etsisivät paikkoja.
  • Jotta yritykset saataisiin houkuteltua ottamaan työharjoittelijoita ja -kokeilijoita sekä oppisopimusoppilaita vastaan, työpaikoille tarvitaan perehdytys- ja ohjausapua. Tällaiset ulkopuoliset ”työkoutsit” tai työn ohjaajat voisivat kiertää eri työpaikkoja ja heillä voisi olla useampia ohjattavia.
  • Työnhaku- ja työelämätaidot (+talous) pitäisi saada omaksi oppiaineeksi/osaksi jotain oppiainetta lukioihin ja toiselle asteelle.

Oppisopimuskoulutus

  • Oppisopimuskoulutusta on kehitettävä ja on löydettävä uudenlaisia rahoitus- ja palvelumuotoja, joilla tuetaan oppisopimuskoulutuspaikkoja tarjoavia työnantajia, ml. pk-yritykset ja henkilöstöpalveluala. Etenkin työpaikalla tapahtuvaan ohjaukseen tarvitaan resursseja.

Työperäinen maahanmuutto ja kotouttaminen

  • Työperäistä maahanmuuttoa tulisi lisätä. Saatavuusharkinnasta pitäisi luopua ja lupaprosesseja saada sujuvammiksi ja selkeästi nopeammiksi (max. 1 kk).
  • Työ on parasta kotoutusta ja kotouttamisen tulee lähellä työmarkkinoita. Kotouttaminen on aloitettava jo vastaanottokeskuksissa, jossa osallistuminen kieli- ja muuhun koulutukseen on oltava pakollista. Oleskeluluvan saamisen jälkeen henkilöille on laadittava välittömästi osaamiskartoitus, jonka perusteella heidät ohjataan oikeanlaisiin palveluihin.
  • Kotoutumissuunnitelman yhteydessä tulee tehdä sitova ennakkopäätös palkkatukikelpoisuudesta. Palkkatuen määrä tulisi nostaa kattamaan 30-70% palkkauskustannuksista enintään 12 kk ajalta.
  • Maahanmuuttajat, jotka eivät ole enää kotoutumispalveluiden piirissä tarvitsevat kohdennettuja palveluita integroituakseen työelämään.
  • Työnantajia tulee tukea kielikoulutuksen ja monikulttuurisuusvalmennuksen keinoin.