Työsuhdetärppi: Mitä tietoja työnhakijasta saa kerätä ja millä tavoilla?

Työnantaja saa työnhakijasta paljon tietoa rekrytoinnin aikana. Tietoja saa työhakemuksesta, haastattelusta ja suosittelijoilta. Työnantajalla on oikeus kerätä työnhakijalta työsuhteen kannalta vain tarpeellisia tietoja.

Työnantaja joutuu aina arvioimaan tapauskohtaisesti esimerkiksi työhaastattelussa esitettävien kysymysten tarpeellisuuden. Yksityiskohtaiset kysymykset työnhakijan taustasta, perheestä ja harrastuksista eivät yleensä ole tarpeellisia työsuhteen kannalta. Rekrytoinnin edetessä työnantajalla voi kuitenkin olla tarve kysyä yksityiskohtaisempia tietoja työnhakijoista, jos työtehtävien luonne edellyttää esimerkiksi matkustamista lyhyellä varoitusajalla tai työn tekemistä viikonloppuisin. Työnantaja on velvollinen muotoilemaan kysymyksen niin, että työnhakija ymmärtää, miten kysymys liittyy työtehtäviin.

Tiedot pitää kerätä tiedot pääsääntöisesti työnhakijalta, mutta hänen suostumuksellaan tietoja voidaan pyytää esimerkiksi aiemmilta työnantajilta. Muualta hankituista tiedoista on kerrottava työntekijälle ennen kuin niitä voidaan käyttää häntä koskevassa päätöksenteossa.

Työnhakijasta ei saa etsiä tietoa googlettamalla. Työnhakijan some-tileihin voi tutustua, jos hän on lisännyt tilit ansioluetteloonsa.

Työnantajan on syytä varmistaa työnhakijan antamien tietojen oikeellisuus. Tyypillisesti työnantaja tarkistaa näitä tietoja työ- ja opintotodistuksista sekä aiemmilta työnantajilta tai suosittelijoilta. Työnhakijalta on syytä kysyä aina suostumus siihen, että suosittelijoihin tai aiempiin työnantajiin voidaan ottaa yhteyttä. Työnhakijan katsotaan antaneen suostumuksensa tietojen keräämiseen, kun hän on itse nimennyt lisätietoja tai suosituksia antavan henkilön. Suostumus voidaan antaa myös suullisesti.