Uutiset

HPL 30: Työvoiman vuokrausta koskevan sääntelyn kehittyminen

Vuokratyötä on säännelty monin eri tavoin vuosien aikana. Säännös työvoiman vuokrauksesta lisättiin työnvälityslakiin vuonna 1986.

”Elinkeinotoimintaa ei saanut harjoittaa ilman elinkeinolupaa. Jos lupaa ei ollut, voitiin tuomita työnvälitysrikkomuksesta sakkoon”, HPL:n historiaan perehtynyt toimitusjohtaja Merru Tuliara kertoo.

Vuonna 1994 yksityinen työnvälitys tuli mahdolliseksi ja elinkeinolupamenettelystä luovuttiin.

”Tämän tilalle tuli kuitenkin työvoimaviranomaiselle tehtävä ilmoitus. Ilmoitusmenettelystä luovuttiin 2003, jolloin puolestaan tilalle tuli velvollisuus pyynnöstä antaa työministeriölle tarpeellisia työnvälitys- ja vuokratyötietoja”, Tuliara lisää.

Vuonna 2006 yksityisten työvoimapalveluiden tarjoaja oli velvollinen tekemään ennakkoilmoituksen työsuojeluviranomaisille, josta kuitenkin vuonna 2012 luovuttiin.

Henkilöstöpalvelualan kansainvälinen sääntely

Vuonna 1997 kansainvälinen työjärjestö ILO hyväksyi yksityisiä työnvälitystoimistoja koskevan yleissopimuksen nro 181 ja siihen liittyvän suosituksen nro 188.

”Suomi ratifioi nämä vuonna 1999. Yleissopimuksen tavoitteena oli muun muassa sallia yksityisten työnvälitystoimistojen toiminta ja rakentaa julkisen työnvälityksen ja yksityisten työnvälitystoimistojen välille toimiva yhteistyö”, Tuliara kertoo.

Myös EU tasolla on ollut alan sääntelyä.

”Vuonna 2008 Euroopan parlamentti hyväksyi vuokratyötä koskevan direktiivin, jonka lähtökohtana on, että vuokratyöntekijöiden työsuhteiden ehdot olivat pääosin samanlaiset kuin käyttäjäyrityksen työntekijöillä. Lisäksi direktiivissä todettiin, että jäsenvaltioilla oli velvoite kartoittaa ja poistaa perusteettomat vuokratyön käytön esteet kansallisesta sääntelystä”, Tuliara selittää.

Suomessa direktiivi implementoitiin vuonna 2012.

”Vuosi 2001 oli alan kannalta varsin merkityksellinen. Silloin tuli voimaan uusi työsopimuslaki.  Sen keskeisin muutos oli, että vuokratyössä tulee noudattaa käyttäjäyritysten työehtosopimuksia, ellei omaa vuokratyötä koskevaa työehtosopimusta ole”, Tuliara kertoo.

Sen jälkeen työsopimuslakiin lisätty useita kertoja vuokratyötä koskevia säännöksiä, mm. direktiivin implementoinnista tulleet muutokset. Myös työturvallisuuslakiin, tasa-arvolakiin ja tilaajavastuulakiin on tullut säännökset vuokratyöstä.

Korkeimman oikeuden ennakkotapaukset

Korkein oikeus antoi vuonna 2012 ensimmäinen tuomionsa vuokratyöhön liittyen ja otti kantaa määräaikaisen työsopimuksen solmimisedellytyksiin vuokratyössä.

”Toisen kerran korkein oikeus otti kantaa vuokratyössä käytettäviin määräaikaisiin työsuhteisiin tänä vuonna. Tuomiossa selvennettiin edelleen määräaikaisen työsopimuksen käyttöä niin sanottujen ketjusopimusten osalta”, Tuliara mainitsee.

Merkittäviä oikeustapauksia alan kannalta olivat myös KKO:n tuomio vahingonkorvauksesta ja KHO:n tuomio verottomien matkakustannusten korvaamisesta. Molemmat tuomiot ovat vuodelta 2005.

Myös EU:n tuomioistuin on antanut tuomion vuokratyödirektiivin soveltamisesta.

”Juttu sai alkunsa Suomen työtuomioistuimesta ja tuomiossa oli kyse vuokratyön rajoituksia ja kieltoja koskevan vuokratyödirektiivin 4. artiklan tulkinnasta. Tuomio oli alalle pettymys, sillä EU tuomioistuin ei todennut selkeästi, että Suomen työehtosopimuksissa olevat vuokratyötä koskevat kiellot ja rajoitukset olisivat direktiivin vastaisia”, Tuliara toteaa.

HPL:n toimitusjohtaja Merru Tuliara kertoi liiton historista esityksessään Keltaisilta sivuilta vaikuttajaksi HPL:n 30-vuotisjuhlaseminaarissa 3.10. Musiikkitalossa Helsingissä.

 Tutustu liiton historiaan >>

Lue myös