Saatavuusharkinta herättää poliittisia intohimoja. Se on kuitenkin vain osa ongelmaa, työluvan saanti kestää ilman sitäkin sietämättömän kauan.
Lyhyesti
- EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleva työntekijä tarvitsee Suomessa työluvan, vaikka hänellä on täällä valmiina työpaikka ja nimi alla työsopimuksessa.
- Lupaprosessi on monivaiheinen. Siihen osallistuvat Suomen lähetystöt ulkomailla, Maahanmuuttovirasto eli Migri ja TE-toimistot.
- Työlupien käsittelyaikaa pitkittävät työsuhteen ehtojen etukäteisvalvonta ja niin sanottu saatavuusharkinta. Suurin osa ajasta kuluu etukäteisvalvontaan.
- Työluvan voisi nykyisen vuoden sijasta saada parissa kuukaudessa, jos prosessia virtaviivaistettaisiin ja valvontavastuu siirrettäisiin yhdelle viranomaiselle.
Filippiiniläinen kokki on saanut työpaikan helsinkiläisestä ravintolasta ja allekirjoittanut työsopimuksen. Hän on siis valmis auttamaan ravintolan keittiössä päälle puskevassa pikkujouluruuhkassa? Ei ole, eikä ole välttämättä ensi vuodenkaan pikkujouluruuhkassa, koska EU-alueen ulkopuolelta tulevan työntekijän työluvan saanti Suomeen kestää jopa yli vuoden.
Filippiiniläinen kokki lentää ensin suomalaisen rekrytoijan kustannuksella Malesiaan Kuala Lumpuriin tunnistautumaan, koska Filippiineillä ei ole enää Suomen lähetystöä. Kuala Lumpurissa kokista otetaan biometriset sormenjälki- ja kasvotunnisteet, joilla varmistetaan että kyseessä, on se henkilö joka hän kertoo olevansa.
Kuala Lumpuriinkaan kokki ei kuitenkaan lennä seuraavalla lähtevällä lennolla. On vielä odotettava, sillä seuraava vapaa aika tunnisteiden ottamiseen on vasta kolmen kuukauden päästä. Suomen edustustot myöntävät aikoja biometriseen tunnistautumiseen hyvin verkkaisesti.
Työluvan hakemisen askeleet
- Maahanmuuttovirasto eli Migri tekee lopullisen päätöksen työluvasta. Samalla tehdään työnhakijan biometrinen tunnistautuminen.
- Työluvan hakija jättää lupahakemuksensa Maahanmuuttovirastolle tai Suomen edustustolle.
- Maahanmuuttovirasto eli Migri tekee lopullisen päätöksen työluvasta
Varsinainen työluvan hakuprosessi alkaa vasta sitten, kun biometrinen tunnistautuminen on tehty. Filippiiniläinen kokki jättää Suomen edustustolle työlupahakemuksensa, viralliselta nimeltään työntekijän oleskelulupahakemuksen.
Hakemus toimitetaan tämän jälkeen Suomeen paikalliselle työ- ja elinkeinotoimistolle, joka tekee asiassa niin sanotun osapäätöksen. Osapäätöstä tehdessään TE-toimisto tutkii, mitä työtä hakija tulee tekemään, onko työ saatavuusharkinnan piirissä, mitä työehtosopimusta työssä sovelletaan, onko palkka työehtosopimuksen mukainen, ja onko palkka sellainen että se takaa riittävän toimeentulon. Osapäätöksen tekeminen kestää puoli vuotta.
TE-toimistosta filippiiniläisen kokin hakemus siirtyy Maahanmuuttovirastoon, Migriin. Migri tekee lopullisen päätöksen työluvasta, käsittelyaika on noin kaksi kuukautta. Kaiken kaikkiaan filippiiniläisen kokin työluvan käsittelyyn kuluu aikaa runsas vuosi.
”Tilanne on järjetön. Tämä jarruttaa yritysten kasvua ja meiltä jää Suomessa verotuloja saamatta”, tiivistää henkilöstövuokraus- ja rekrytointiyhtiö Baronan toimitusjohtaja Minna Vanhala-Harmanen nykyisen työlupakäytännön.
Vanhala-Harmasen mukaan ongelma ratkeaa vain sillä, että nykyisestä TE-toimistojen suorittamasta kuukausia vievästä etukäteisvalvonnasta luovutaan ja siirrytään työsuhteiden jälkikäteiseen valvontaan. Etukäteisvalvonnalla hän tarkoittaa työsuhteen ehtojen, työtuntien ja palkkojen etukäteen selvittämistä.
”Tämähän on täysin turhanaikaista puuhaa. Kun henkilö tulee tänne työperäisesti, hänellä on jo työpaikka ja nimi työsopimuksessa. Jokainen tietää, että sinä päivänä kun hän aloittaa, voi tilanne muuttua – yrityksessä olla yt:t tai se voi mennä jopa konkurssiin. Ei tällainen etukäteisvalvonta ole millään lailla tehokasta.”
”Tästä prosessista puuttuu kokonaan palvelumuotoilu. Ei ole mietitty, mitä asioita kannattaa kysyä ja mitä ei, vaan tupla- ja triplatarkistetaan asioita. Prosessia pitää ehdottomasti yksinkertaistaa.”
Vanhala-Harmanen virtaviivaistaisi prosessia siirtymällä työsuhteen ehtojen jälkikäteiseen valvontaan. Migri tarkistaisi biotunnisteilla, että kyseessä on oikea henkilö ja myöntäisi sen perusteella työluvan. Työsuhteen ehdot, jatkuminen ja asianmukaisuus tarkistettaisiin jälkikäteen.
”Tämä olisi luontevaa, koska työluvan saa kerrallaan vuodeksi. Vuoden työskentelyn jälkeen tarkistetaan joka tapauksessa se, että työsuhde jatkuu ja että se on asianmukainen”, Vanhala-Harmanen sanoo.
Näillä keinoilla vuoden kestävä prosessi saataisiin hänen mukaansa puristettua pariin kuukauteen. Samalla lähetystöjen, Migrin ja TE-toimistojen triangelissa pyörivää luparuljanssia on syytä yksinkertaistaa: Migri myöntäisi työluvat ja esimeriksi aluehallintovirastot Avit kontrolloisivat, ovatko työsuhteet asianmukaisia ja jatkuvatko ne.
NIIN SANOTTU SAATAVUUSHARKINTA hidastaa myös osaltaan työperäistä maahanmuuttoa.
Saatavuusharkinnalla tarkoitetaan sitä, että EU-alueen ulkopuolelta tuleva työntekijä voi saada työluvan vasta kun on selvitetty, onko Suomesta tai EU-maista löydettävissä vastaavaa osaajaa.
Sääntö on kirjattu Suomen ulkomaalaislakiin.
Saatavuusharkinta vaihtelee aloittain ja alueittain. Koulutettuja asiantuntijoita, kuten it-osaajia, saatavuusharkinta ei koske. Myös monia teollisuuden ja palveluidenkin ammatteja on siitä vapautettu.
Saatavuusharkinta jakaa poliittisen kentän kahtia. Juha Sipilän hallitus ei ole siitä luopunut, koska siniset vastustaa ajatusta. Keskusta ja kokoomus suhtautuvat myönteisesti saatavuusharkinnan poistamiseen. Demarit ovat olleet jyrkästi poistamista vastaan.
Paljon ravintola- ja hoitohenkilökuntaa palkkaava Barona on saanut vapautettua ravintolakokit pääkaupunkiseudulla saatavuusharkinnasta. Tuon helsinkiläisen ravintolan keittiöön Filippiineiltä palkatun kokin saapuminen olisi siis ilman tuota linjausta kestänyt vieläkin kauemmin. Sen sijaan esimerkiksi lähihoitajat ovat monilla alueilla edelleen saatavuusharkinnan piirissä. Saatavuusharkinta pidentää työlupaprosessia parilla kuukaudella.
Minna Vanhala-Harmasen mielestä saatavuusharkinta ei ole työperäisen maahanmuuton ydinongelma, mutta se on syytä kumota, koska se haaskaa viranomaisten aikaa ja antaa väärän viestin työmarkkinoille.
”Saatavuusharkinta antaa sen viestin, että yritys ei voi palkata parasta mahdollista tekijää tehtävään. Se on hyvin kyseenalaista, ja siksi siitä on luovuttava.”
LAHTELAINEN HENKILÖSTÖVUOKRAUS– JA REKRYTOINTIALAN yhtiö Kilta Henkilöstöpalvelu ei paini saatavuusharkinnan kanssa, koska se rekrytoi osaajia pääasiassa Päijät-Hämeen teollisuusyrityksiin. Esimerkiksi metalliteollisuuden kipeästi tarvitsemat hitsaajat, asentajat ja koneistajat on vapautettu saatavuusharkinnasta.
Kilta ei rekrytoi tekijöitä paljoakaan EU:n ulkopuolelta. Toimitusjohtaja Kirsi Naamangan mukaan teollisuusyritykset eivät voi odotella sitä, että niiden tarvitsema osaaja on kuukausikaupalla työlupajonossa.
”Teollisuuden tarpeet ovat tässä ja nyt. Aika harvoin ruvetaan rekrytoimaan sellaisia osaajia, joita tarvitaan vuoden päästä.”
Mitä sitten tapahtuu, jos tarve on tässä ja nyt, eikä tekijää löydy Suomesta, muualta EU-alueelta, ja EU:n ulkopuolelta löytyvän osaajan tulo kestää vuoden verran?
”Jos työvoimaa ei löydy, joutuvat yritykset ostamaan tuotannon alihankintana Suomen ulkopuolelta. Aika paljon Baltian maista, mutta myös kauempaa.”
Naamangan mukaan alueen yrityksiltä kantautuu huolestuneita viestejä pahenevasta työvoimapulasta. Eläkkeellä olevia ihmisiä pyydetään takaisin töihin, mutta sitä voidaan pitää lähinnä ensiapuna.
Naamangan mielestä Suomen ei olisi syytä kasata minkäänlaisia omatekoisia esteitä työperäisen maahanmuuton eteen, koska Suomi jo nyt kilpailee osaajista muiden maiden kanssa. Meillä esimerkiksi asumiskulut ja verotus ovat korkeat, ja tämä nakertaa palkan ostovoimaa. Koska lähialueilla elintaso taas on parantunut ja palkat nousseet, ei esimerkiksi virolaisia osaajia ole enää samalla tavalla saatavissa – monet heistä ovat myös palanneet takaisin kotikonnuilleen.
SUOMI MYÖNSI VIIME vuonna noin 5 300 uutta työlupaa. Ruotsissa yksin it-alan osaajille myönnettiin lähes 4 000 työlupaa. Luvuissa on ilmeinen epäsuhta, vaikka otetaan huomioon kansantalouksien kokoero. Numeroissa näkyvät byrokratian lisäksi luultavasti myös maiden vetovoimatekijät.
Suomi sijoittui sijalle 10 vertailussa, jonka U.S.News & World Report julkaisi maahanmuuttajien kannalta parhaista maista. Sijoitus ei ole 80 maan tutkimuksessa surkea, mutta huomionarvoista on se, että kaikki muut Pohjoismaat kiilasivat edellemme. Varsinkaan korkeasti koulutetut osaajat eivät ole valmiita jonottamaan kuukausikaupalla lupajonoissa, jos lahden takana on tarjolla työtä sutjakammin.
Suomen on syytä panostaa maabrändin lisäksi englanninkielisiin palveluihin, suomen kielen opettamiseen ja kotouttamiseen. Baronan Minna Vanhala-Harmasen mielestä ehkä suurin työsarka on edelleen kuitenkin asenteiden muuttamisessa. Tämä koskee koko yhteiskuntaa, mutta myös yrityksiä.
”Ict-alallakin asenne on edelleen se, että palkataan mielellään suomenkielisiä. Ajatellaan ettei suomea voi oppia, jos ei sitä puhu äidinkielenään, mikä ei pidä paikkaansa. Me siedämme huonosti varhaisessa kehitysvaiheessa olevaa suomea – ja tämä on kotouttamisessa iso ongelma.”
Artikkelin on kirjoittanut toimittaja Juha Ruonala.
Artikkeli on alunperin julkaistu MustRead mediassa 6.11.2018
